Tapio Ristilän pesäpalloharrastus alkoi siitä, kun hän pääsi Kuortaneelle pesäpallon piirileirille, Ampiaisten eli alle 13-vuotiaiden sarjaan, 1960-luvun alussa. Siellä oli koko Etelä-Pohjanmaan juniori–ikäiset pesäpallojoukkueet. Tapio Ristilä kävi 5 vuotta Kuortaneella piirileirillä.
Viimeisenä vuotena leirillä valittiin tekniikkamestari, joka pääsi edustamaan Etelä-Pohjanmaata vuonna 1966 suurkisoihin. Ristilä voitti tekniikkakilpailun ja pääsi Helsinkiin suurkisoihin.
Sinne oli kutsuttu kaikkien lajien edustajat. Suurkisat oli siihen aikaan varmaan suurin tapahtuma, mitä nuorisolle urheilun puitteissa on järjestetty.
Suurkisoista ainakin se yksi kipinä syttyi, että Ristilä rupesi pelaamaan pesäpalloa. Tappi harrasti kaikkia mahdollisia lajeja 60-luvulla. Pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa sekä yleisurheilua. Jouppilan kylässä vanhemmat pojat olivat tehneet stadionin naapurin pellolle, ilman lupaa tai luvan kanssa, mutta naapuri ei onneksi siitä pahastunut. Siellä kaverit sitten piti olympialaisia yleisurheilun parissa.
Lopullinen lajivalinta Tapille muodostui 60-luvun lopulla, kun Seinäjoen Maila-Jussit nousi SM-sarjaan vuonna 1968. Jalkapallo jäi Tapio Ristilän harrastuksista C-junioreiden piirinmestaruuteen vuonna 1967; mutta pesäpallo joutui vielä kilpailemaan Ruisrockin kanssa. Ruisrockiin Ristilä meni ensimmäisen kerran vuonna 1970. Sinä vuonna musiikki meni vielä pesäpallon edelle. Yhdestä pelistäkin Tappi jäi pois Ruisrockin vuoksi, josta pelinjohtaja Paavo ”Pinski” Mäntylän haukut Tappi sai monen vuoden jälkeenkin. Ristilä oli jo mukana Seinäjoen Maila-Jusseissa vuonna 1970 varamiehenä/mailapoikana. Siitä sitten ura urkeni ja vuonna 1972 Ristilä pelasi ensimmäiset mestaruussarjan pelit. Kausina 1972 ja 1973 SMJ jäi SM-sarjassa niukasti mitaleitta ollen neljänsiä, mutta vuosina 1973 ja 1974 SMJ voitti Suomen cupin ja vuoden 1974 SM-hopean jälkeen oli kova hinku ottaa se kirkkain mitali. Vuoden 1975 joukkue voitti sen kaivatun mestaruuden.
Vuonna 1976 Maila-Jussit saavutti SM-hopeaa ja vuosina 1977-78 jäätiin ilman mitalia. Sitten SMJ saavutti 3 SM-pronssia putkeen vuosina 1979-1981. Vuonna 1982 SMJ saavutti jo SM-hopeaa, mutta Suomen mestaruus karkasi edelleen Seinäjoen Maila-Jusseilta. Sitten joukkueen kaksi tärkeintä pelaajaa, Mauri Pyhälahti ja Markku Haapasalmi, siirtyivät muihin seuroihin ja kaikki, johtokuntaa myöten epäilivät, että nyt ei ainakaan sitä kaivattua SM-kultaa tule Seinäjoen Maila-Jusseille. Onneksi aina joukkueessa ja pelaajaneuvotteluissa oli joku, joka ajatteli positiivisesti, että nyt meillä on uusi runko ja mietitään uusi pelityyli.
Pelaajaneuvottelujen jälkeen Heimosen Timo astui lukkarin tontille ja 1-pesälle tuli Ari Rinta-Rahko. Joukkue uudistui täysin ja kevään harjoittelun aikana mietittiin uusia kikkoja Heimosen Timon kanssa, miten pystytään rikkomaan vastustajan peliä, kun tiedettiin, että lyöntivoima ei riitä voittoihin vaan voitot tulevat tiiviin ulkopelin kautta. Niinpä Pesäpalloliittokin on vuosien varrella joutunut moneen kertaan muuttamaan sääntöjä, kun siellä on ollut niitä porsaanreikiä, mitä ei vielä säännöissä ollut huomioitu. Joskus etukenttä on ollut märkä aurinkoisella säällä, joskus ollut pallojakin liikaa kentällä, takapalot ym. ja kuulemma oikaistukin on 3-taipaleen keppiä joskus. Siitä Maila-Jussit tuli myös kuuluisaksi.
Vuonna 1983 pelit lähti kulkemaan ja joukkueen pelitaito ja henki nousi sitä mukaan miten pelit eteni ja SMJ pääsi loppuotteluun. Ennen loppuottelua seuran toiminnanjohtaja tuli sanomaan että ”toivottavasti” ette voita kultaa, kun tämä tulee seuralle niin kalliiksi. Seura oli luvannut joukkueelle bonukset, jos SM-kulta tulee vuonna 1983. Tottakai tämä joukkue voitti sen Suomen mestaruuden ja sai ansaitut bonukset päälle.
Kommentit (0)
Kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi.
Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen!
Lue myös
